Vaikeuksien kautta... voittoon?

Nyt pääsee jo itku. Taannoin heinäkuussa kerroin, etteivät aloittamani Laine-sukat ja Branching Out- huivi ottaneet onnistuakseen. Purin yritelmät alkutekijöihinsä ja viskasin langat muiden joukkoon muuttolaatikkoon.

Vihreät Kitten Mohairit kuitenkin halusivat kovasti huiviksi ja niinpä tartuin jälleen tuumasta toimeen. Uusin innokkain ajatuksin ja avoimella mielellä tartuin BO- ohjeeseen ja lankoihin. Eipä ollut vaivansa väärtti. Sain melkein yhden mallikerran valmiiksi kunnes sotkeuduin.... Ohje on nyt huolellisesti mapitettu. Aion selättää sen vielä joskus.
Näinpä sitten valitsin uuden mallin ja nyt olen hyvässä vauhdissa tämän Ullasta 02/05 löytyneen Fifi 2 ohjeen kanssa.

Laine-sukat jäivät kaihertamaan mieltäni ja ajattelin etten voi epäonnistua kahdessa eri neuleessa kahta eri kertaa. Kyllä muuten voin. En pääse tämän pidemmälle. En osaa sanoa missä mättää... En pidä itseäni aivan peukalo keskellä kämmentä - tyyppinäkään. Ehkä minulla sitten on neulojan lukihäiriö. Olisin halunnut saada nämä sukat tehdyksi, langasta tuli mieleeni hiillos ja malli olisi sopinut Laineista huolimatta näihin hyvin.

Ai, etteivät peukalot ole keskellä kämmentä? Ne ovatkin molemmat oikealla... Äitini jaksaa muistutella, että neuloin yhdessä vaiheessa peukaloiden paikan melkein väistämättä oikealle...

Opettelin muuten lohtulangalla (Novitan Isoveli) peukalokiilan tekoa. Kiilan sain tehtyä, mutta tästä lapasesta tuli ihan liian leveä kenellekään, joten purkutuomion sai tämäkin. Lohtulankaa tarvitsin syksyllä, jouduimme luopumaan rakkaasta kisustamme, jolla oli aivan mahtavan kokoinen ego. Tästä kerästä tuli mieleeni kisumme turkin väritys.

Voi, kunpa tämä neulomislama menisi ohi ja kilkuttelu alkaisi sujumaan. Vaikeuksien kautta... voittoon! - voittoon jää vielä nähtäväksi.

Olen kyllä saanut puikoille jo jotakin... En taida vielä uskaltaa paljastaa etukäteen, tiedä vaikka tuottaisi epäonnea. ;D