Kyllä täällä myös neulotaan, vaikka tämä uusi ystävä hieman aikaa verottaakin. :o) Hevosta ostaessa voidaan sanoa, että heppa on koeajalla ennenkuin lopullinen ostopäätös tehdään.
Tässä tapauksessa kuitenkin on niin, että oikeastaan minä itse taidan olla Herra suomenhevoselle koeajalla. Kesäkuun lopussa päätetään mahtaako minusta tulla Herra suomenhevosen toinen omistaja. Aika sen näyttää. Jännityksellä odotamme.
Jotain todisteita sentään. (Juu, tiedetään etteivät
verkkoponchot ole kiinnostavia) Näistä tuli oikea buumi. Aiemminhan tein näitä kaksi (mustan ja ruskean) ja nyt on syntynyt jälleen yksi musta. Jonossa odottelee vielä parin ponchon verran mustaa Teddyä ja pikkuista ponchoa varten luumua Ainoa. Nämäkin ovat jo vaiheessa. Näiden jälkeen palkitsen kyllä itseni jotenkin. Ehdotuksia!
Hidasta edistymistä yli vuosi sitten aloittaman avokin paidan suhteen! Kuva vääristää, etukappale näyttää pienemmältä kuin takakappale. Ovat kuitenkin yhtä pitkät! Hihat vielä puuttuvat, mutta en ole neulonut hihoja sitten 90- luvun alun. Osaankohan? Inspistäkin olisi, mutta nuo ponchot...
Tässä vielä Vaakapeittoja, joita äitini on innostunut neulomaan Tilkkupeitto- blogin innoittamana. Mitäs sanotte?
6 kommenttia:
Hienoja tilkkupeittoja oota jaksanu tehä ja monta kappaletta. Tuo on hienoa, kun oot noin monta saanu tehtyä ja jaksanu vielä yhdistää ne. =)
Hienoja tilkkupeittoja äitisi on tehnyt!
oi! Ihan hevonen!!! ihanaa!!!
Kiitos evelin ja sari! Minustakin äitini peitot ovat kyllä hienoja!
Kati, hevosharrastus on kyllä yksi rakkaimmista harrastuksistani viime syksyisestä kipsiurakasta huolimatta! :0)
Hienoja peittoja ja ihanainen polle, isompaa kuvaa odottelen mielenkiinnolla ja muistelen omia talliaikoja.
Kiitos altocumulus! :o)
Lähetä kommentti